Vanhan loppua, uuden alkua

Mulla oli tänään pontentiaalisesti elämäni viimeinen tentti IKINÄ. Tai ainakin kauppatieteiden maisterin tutkintoon liittyen. Potentiaalisesti sen takia, että 1) pitää päästä läpi 2) pitää tarkistaa, etten oo laskenu kursseja väärin. Mutta melkosta. Enää G ja sitten oon valmis. Kummallista. Kaiken lisäksi tentti meni hyvin, vaikken ehtinyt lukea siihen kovin paljoa. Olen tyytyväinen.

Tulin tentin jälkeen, noh tentin ja lounaan ja lounaskahvin jälkeen, töihin ja täällä odotti joulupaketti. Sellanen tonttusäkki missä oli kaikkia herkkuja ja termari. Oikein kiva ylläri! Luin juuri Taloussanomista ihmisten valituksia työpaikkojen joululahjoista, mutta mulla ei kyllä ole valitusta, olin ilosesti yllättynyt. Aiemmin oon ollu vaan kerran jouluna töissä ja silloin sain pelkän termarin :) Josta siitäkin olin kyllä ihan iloinen tuolloin.

Timo on juuri mittailemassa meidän uutta kämppää. Kyllä, ollaan muuttamassa vihdoin! Viime viikolla saatiin tietää. Saadaan avaimet 27.12. ja sen jälkeen pitää rempata. Vielä kun keksis, että mitä vanhalle kämpälleni teen. Oon kyllä innoissani, kun niin kauan ollaan isompaa asuntoa harkittu, muttei oo ollu rahaa ja nyt se onnistuukin. Kivaa sisustaa. Kivaa saada lisää tilaa. Kivaa päästä lähelle keskustaa.

Nyt vielä vähän töitä, ehtii kavereitakin nähdä, ja sitten joulu. Kivaa sekin.

Hauskaa Joulua kaikille!

Ensimmäinen adventti

Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Aikamoista. Juurihan oli syyskuu!

Ensimmäisen kerran joulu tuli esiin tänä syksynä, kun joskus lokakuun alussa työpaikan intraan tuli viesti, että varatkaa kalentereista 23.11. pikkujouluille. Seuraavan kerran Uudessa-Seelannissa törmättiin kaupan edessä olevaan laskuriin, joka kertoi, että Jouluun on "enää" 9 viikkoa. Moiselle vähän naureskeltiin ja vielä pari viikkoa sitten, kun käveltiin Ompun läpi ettimään UFF:n laatikkoa, meistä oli vähän huvittavaa, kun Ompussa oli kuoro laulamassa joululauluja.

Mutta niin se joulu vaan saapuu nurkan takaa pikkuhiljaa ja nyt sitä alkaa itsekin olemaan enemmän fiiliksessä mukana. Töissä ollaan syöty piparia ja juotu glögiä, ostettiin meijän parvekkeelle jouluvalot (Sellaset perinteiset, ei moniväristä kaapelia ;)), kun teki mieli joulukoristeita ja ostinpa itelleni kotiin suklaakalenterin ja töihin kuvakalenterin. Ensimmäisen luukun sai avata jo eilen! Ompussa eilen pysähdyin hetkeksi katselemaan tiernapoikia, oon aina tykänny tieranpojista hirveästi, ja ensimmäiset joululahjat on ostettu. Myös joulukorttien kirjottaminen on aloitettu. Ensimmäiset pikkujoulut on vietetty ja vielä on parit edessä. Onpahan tuolla keittiössä joulutorttukin odottamassa.

Kaikkea jouluun liittyy ja mukavaapa tuo odottelu on. Ihanaa, kun jouluna on pitkä vapaa ja ehtii viettää rauhallista aikaa perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa ilman, että tarvii stressata töistä ja pimeän aiheuttamasta väsymyksestä. Sitä odotan.

Muksaa

Olipa mukava viikonloppu! Ei mitään überihmeellistä, mutta silti mukava. Perjantaina oli firman pikkujoulut. Ei mitään supervilliä, ite lähdin jo yhentoista jälkeen kotiin. Osa jatko vielä Kalleen, mutta mä jätin tällä kertaa väliin. Teemana oli Bollywood: syötiin intialaista ruokaa, nam, ja lisäksi oli joitain Intia-teemasia kisoja ja paikalla oli myös Bollywood-tanssija. Ja muutenkin tanssittiin, totta kai.

Lauantaina herättiin aika myöhään, kun Timokin oli toisissa kekkereissä perjantaina. Sen jälkeen käytiin kävelyllä Keilaniemen tienoilla (tarkotuksena oli jäädä pois Hanasaaressa, mutta Timo paino bussin nappulaa liian aikasin, höhlä) ja Timo testaili uutta digijärkkäriään. Olin ilonen, koska yritän aina saada Timoa kävelylle, mutta eipä tuo yleensä innostu. Mieluummin käy vaikka pyöräilemässä. Mutta ehkä tuon kameran myötä. Suunniteltiin myös Nuuksioon matkaamista. Tän jälkeen oliki jo kiire, koska oltiin menossa kattomaan Starlight expressiä eikä oltu syöty mitään. Noh, kaikki ravintolat oli yllättäen lauantai-iltana täynnä, joten jouduttiin menemään Raxiin pihvin sijasta. Show oli kuitenkin hieno, vaikka lava olikin pienempi kuin esim Saksassa, jossa Timo on sen aiemmin nähnyt ja rullisradat menee monessa kerroksessa. Ollaan suunniteltu myös uudestaan teatteriin menoa ja oopperassakin ois tarkotus käydä.

Sunnuntaina oli pakko jatkaa meidän suursiivousta, jota edellisviikolloppuna päädyttiin tekemään. Monta jätesäkillistä/laatikollista kamaa meni sekä roskiin, uff:lle että kellariin. Ja siivoominen suju paljon lepposammin kuin edellisviikolla, jes. Ei ollu enää yhtä toivottoman olosta ja nopeempaakin oli. Enää kun jaksaisi käydä läpi mapitettavat paperit.

Palkittiin sitten urakan jälkeen ittemme fonduella kaikilla herkuilla. Lihaa, paprikaa, herkkusieniä, maustekurkkuja, kukkakaalia, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, patonkia ja ilmakuivattua kinkkua. Ja karpaloalkudrinkit ja punaviiniä. Kyllä kelpaa. Ah, laiskottelua.

Tuolla pitäisi sitten tämä viikko jaksaa taas pakertaa.

Sukulaisuussuhteet

Sukulaisuussuhteet on ollu mulle aina jotenki vaikeita oppia, joten tein itselleni tällaisen lippulappusen jokin aikaa sitte:

appi = Timon isä
anoppi = Timon äiti
lanko = Timon pikkusiskojen miehet
käly = Timon pikkusiskot ja mun pikkuveljien tyttöset
vävy = Timo on meidän isälle ja äitille
miniä = minä oon Timon äitille ja isälle, pikkuveljien tyttöset on Pekalle ja Sarrille

Tämä pohdiskelu lähti tällä kertaa liikkeelle siitä, että Timon serkku oli postannu facebookiin serkuskuvan ja aloin miettiä, että millä mun pitäis Timon serkkuja luonnehtia. Tämä ei tuosta listasta vielä selvinnyt, joten jos joku tietää onko puolison serkut muutakin kuin puolison serkkuja, ni hihkaskaa sivistymättömälle.

Pieni pala Venäjää Pietarissa

Olin tänä vuonna eka kertaa KY:n kulttuurimatkalla Pietarissa. Aivan uskomatonta, että noin lähellä Helsinkiä on sellainen kaupunki, parin vuoden päästä sinne pitäisi päästä junalla jopa kolmessa tunnissa! Ja ehkä jopa vähän hävettävää, ettei siellä silti ole tullut aiemmin käytyä. Kaupungissa on 5 miljoonaa asukasta, eli saman verran kuin Suomessa yhteensä, kaupunki on täynnä palatseja ja keskusta on niin valtava, että sen hahmottamiseen menee aikaa. Vaikka olimme matkalla vain pidennetyn viikonlopun, mikä ei riitä alkuunkaan kaupungin koluamiseen, ehdimme saada jonkinlaisen yleiskuvan paikasta.

On kummaa, miten metsän keskelle alkaa yhtäkkiä tulla kerrostaloja, ensin todella ränsistyneitä sellaisia ja sitten keskustan paremmassa kunnossa olevia. Ilma kaupungissa oli mittarin mukaan samaa luokkaa kuin Helsingissä, pari astetta nollan molemmilla puolilla vaihteleva, mutta tuuli viilsi todella jäätävästi ja vaatteita ei kyllä ainakaan itselläni ollut tarpeeksi mukana, vaikka Helsingin säähän ne olisivat riittäneet aivan mainiosti.

Pietarissa on aivan uskomattomia rakennuksia. Ne on kaikki iltaisin valaistettu niin, että ne loistavat kauniisti. Emiritaasi on aivan valtava museo, jossa reilussa parissa tunnissa kerkisimme nähdä Picassoa ja Rembrandtia, mutta 9/10 osaa jäi kyllä vielä näkemättä. Katariinan palatsi, Pushkin, oli 300 metriä pitkä, lähes kaikki huoneet kullattuja. Ja näitä palatseja riittää. Kirkot ovat yhtä upeita, iisakin kirkko kivisine ulkoasuineen ja Verikirkko värikkäine kupoleineen.

Marinsky-teatterissa näimme maailman parasta balettia. Vaikken itse ole lajia harrastanut enkä varmastikaan yhtä paljon sitä osaa arvostaa kuin ne, jotka ovat sitä itse joutuneet treenaamaan, niin upealta se näytti silti. Varsinkin, kun lavalla oli 32 naistanssijaa tutuissa samaanaikaan tekemässä upeita liikkeitä ja muodostelmia kauniin musiikin tahtiin. Valitettavaa oli, että edelleen, mitä laihempi, sitä parempi rooli, pääosan esittäjä oli melkoinen luuranko.

Saimme matkalla tutustua mäkkiruoan ja pizzan lisäksi venäläiseen ruokakulttuuriin. Venäläisellä illallisella söimme borssikeiton lisäksi erityisesti siperiassa ja opiskelijoiden keskuudessa suosittua makaroniruokaa, joka kylläkin oli pienoinen pettymys venäläisine interaktiivisine musiikkiesitykseen. Viime vuoden kokemuksella söimme pari kertaa Cafe St. Petersburgissa, jonka ruoat olivat todella halpoja ja herkullisia. Stroganoff oli nam! Ja 4 ihmisen 3 ruokalajia ja juomat 60 euroa. Ei paha.

Pidin kaupungista todella paljon. Se, miksi en sinne kuitenkaan muuttaisi on, että siellä ei uskalla kulkea yksin. Ei varsinkaan öisin. Eikä varsinkaan naisena. Tämä on todella sääli, sillä kaupunki on muuten todella hieno. Mutta palatsien takaa löytyy ne syrjemmät kujat köyhine ihmisineen ja järjestäytynyt rikollisuus. Valitettavasti. Lisäksi kaupunki on todella kallis. Venäläisiä tuotteita saa halvalla, mutta kaikki länsimaalainen maksaa maltaita. Noh, hieno reissu silti ja suosittelen kyllä vierailua muillekin.

Ja loppuun vielä pari kuvasta:

Ensimmäisenä Viipurin linna. Harmittavan köyhältä paikka edelleen vaikutti.

Verikirkko:

Iisakin kirkko:

Katariinan palatsista sisältä päin. Kultanen käytävä jatkuu melkeinpä horisonttiin. Voispa jopa mauttomaksi kutsua. Ulkoapäin palatsi on venäjän sininen, kuten moni muukin palatsi tuolla päin.

Tässä olemme Summan kylässä Talvisodan muistomerkillä. Ilma oli oikein talvisotafiiliksinen ja tunnelmaan päästiin jo bussissa, kun katsottiin talvisodasta kertovaa videota. Surullista ja vähän ahdistavaakin. Kuvassa oikealla Bair, meidän opas.

Sweet ass, dude!

Pictonin jälkeen matkamme jatkui laivalla Wellingtoniin Timon äidin, isän ja siskon luokse ja samalla matka muuttui sateisesta aurinkoiseksi ja hostellit hotelleiksi. Hyvä, että meni näin päin, sillä vaikka hostellit sopivat meidän budjettiin matkustustyyliin, jossa vaihdoimme paikkaa melkeinpä päivittäin emmekä juuri sisällä viihtyneet, olisi voinut ottaa päähän, jos olisi ensin tottunut hotellitasoon. Myöskin oli kivempi koko ajan matkustaa pohjosemmaksi ja lämpimämmäksi.

Vaikka suurin osa upeimmista paikoista olikin eteläsaarella, riitti pohjoseenkin tekemistä. Tulivuoria emme oikein sumusta nähneet, mutta Orakei Korakon kuumat lähteet ja vulkaanisen maaperän kylläkin. Maori-kulttuuriin saimme tutustua perinteisellä maori-illallisella, jota ennen näimme maoritanssia ym heidän kulttuuriinsa liittyvää. Tämä nyt oli vain näytös, mutta ehdottomasti mielenkiintoisempi tapa tutustua tapoihin kuin esim museo tai kirjasta lukeminen. Maoreihin törmäsimme myös Rotoruassa, jossa oli juuri mielenosoitus käynnissä. Ilmeisestikin liikkeellä on ollut maori-terrorismin tapaista ja maorit nyt vastustivat poliiseja, jotka olivat näitä kiinni ottaneet.

Maorien tervetuliaisseremoniasta:

Vulkaanista maaperää Orakei Korakossa:

Myöskin extremeä riitti tällekin saarelle, kun menimme uudestaan raftingiin ja laskimme maailman suurimmasta kaupallisesta vesiputouksesta alas. Menimme myös black water raftingiin luolaan, jossa laskeuduimme 30 metriä alas narua pitkin, vaijeria pitkin syvemmälle luolaan, renkaan sisäkumilla lilluttelimme luolaa pitkin, jatkoimme kävellen luolassa olevaa jokea pitkin ja lopuksi kiipesimme 3 vesiputousta ylös maanpinnalle. Aika hurjaa tuokin.

Pohjoisessa näimme luonnon lisäksi paikallista kaupunkielämää, kun vierailimme pääkaupungissa, Aucklandissa. Tämä oli oikeastaan ainoa paikka koko maassa, missä oli kerrostaloja ja sielläkin aivan keskustassa. Outoa, kun koko maa asuu omakotitaloissa. Ainoa nähtävyys siellä oli oikeastaan Skytower, jossa piti sitten tietysti piipahtaa. Muuten aikaa oli shoppailulle, Timo kävi innoissaan purjehtimassa America’s cup-veneellä ja eksyimmepä stand up-klubillekin.

Skytower:

Aucklandissa kävimme katsomassa Lauran cheerleading-kisoja, mikä oli ihan hauskaa omasta mielestäni (Timo saattaa olla eri mieltä), kun en oo pitkään aikaan mitään tanssikisoja tms oo ollut kattomassa. Sieltä sitten jatkettiin loppu ajaksi Lauran host-perheeseen Whangareihin kokemaan lisää uusi-seelantilaista vieraanvaraisuutta. Talo oli aivan upea, host-isä onkin ammatiltaan talonrakentaja, vaikka nyt autoliikkeessä työskenteleekin. Täältä teimme päiväretkiä biitsille, sukeltamaan Poor Knightsiin, joka on top10 joukossa maailman sukelluspaikoista, ja delfiinikruisille, missä näimme aivan valtavasti delfiinejä. Nuorimmat olivat oppaan mukaan vaan pari tuntia vanhoja. Ei päästy uimaan delfiinien sekaan, ettei häiritä imettämistä, mutta oli silti kivaa nähä eka pullonokkadelfiinejä ja sitten common delfiinejä. Melkosta.

Lauran joukkue:

Biitsille oli siistiä päästä. Uskallettauduttiin uimaanki, vaikkei vesi huippulämmintä ollukaan:


Tällanen pikkunen kuollut sunfish löyty matkalla biitsiltä takasin talolle, toiselta nimeltään moonfish:



Timon ottama kuva merisiilistä meren pohjassa Poor Knightislla:





Tässä pari veitikkaa:

Oli kyllä aika haikeeta lähteä takas Suomeenpäin. Onneksi matkalla päästiin vielä yhdeksi yöksi Hong Kongiin, joka tosin ei pilvenpiirtäjineen säväyttänyt yhtään niin paljon kuin Uusi-Seelanti. Siellä ehdimme kuitenkin tehdä kaupunkikierroksen paikalliselle mustanmäentorille, Victoria Peak-vuorelle näköaloja katselemaan, veneajelulle kelluvaa kalastajakylää katsomaan ja ruokatorille seikkailemaan. Ja sainpahan korutehtaalta 3 vuosipäivälahjaksi Timolta dancing couple-kaulakorunkin. Se on hieno!



Tällasia pilvenpiirtäjiä siellä oli miljoona. Mietittiin, että Jämsän sais mahtumaan sellaseen yhteen tosi isoon, yhessä kerroksessa kaupat, yhessä koulut jne:






Tämä markettipaikka oli hauskin paikka kaupungissa. Kalat myytiin elävinä ja kaikki oli tuoretta, toisin kuin kaupoissa:


Ja sitten olikin jo aika palata Suomeen. Töissä olisi voinut masentaa, ellei vielä olisi ollut KY:n kulttuurimatka Pietariin edessä.
h

New Zealand -the land of the long white cloud

Ihana matka. Uusi-Seelanti oli aivan mahtava paikka ja vaikka oltiin siellä 3 viikkoa, niin aikaa olisi pitänyt varata paljon enemmän, jos olisi halunnut nähdä kaiken. Kierrettiin siis ensin Timon kanssa kaksistaan Etelä-Saari, josta nyt ensin kirjoitan.

Matkustimme siis Helsinki-Lontoo-Hong Kong-Auckland-Christchurch-Invercargill ja oli kyllä melkoista. Pääsimme kuitenkin viimein perille siitä huolimatta, että sisämaanlennoista kummatkin olivat myöhässä ja toisessa koneessa starttimoottori rikki. Onneksi tapasimme koneessa suomalaisen Invercargillissä asuvan lääkäri-Sampsan, jolta saimme kyydin hostellille. Nukuimme matkaväsymykset pois ja aamulla varhain olimme valmiita seikkailun alkuun ja totuttelemaan vasemmalla puolella autolla ajamista –vaikeinta oli vilkun käyttäminen, toivottavasti uusseelantilaiset tajuaa, että turistin ollessa kyseessä pyyhkijöiden vinkauttaminen tarkottaa, että ollaan kääntymässä.

Matkasta ei puuttunut tekemistä.

Ei todellakaan. Herättiin joka aamu klo 7 aikaan, yleensä ajamaan seuraaavaan paikkaan. Matkanteko kesti yllättävän kauan mutkasten vuoristoteiden ja monien valokuvaustaukojen takia. Iltasin väsyttikin sen mukasesti ja villinä baari-iltanakin oltiin nukkumassa klo 10.30.

Heti ensimmäisenä päivänä puimme goretex-lenkkarit, -housut ja –takit päälle, otimme taskulamput käteen ja suuntasimme Clifdenin luoliin. Oli ehkä pelottavinta ikinä, koska luolassa kierrettiin ilman opasta. Välillä oli todella ahtaita paikkoja, mistä sulloutua ja pelottavimpana ”uima-allas”, joka piti kiertää vasempaa seinustaa pitkin veden alla olevan tasanteen päällä ja nojautua seinään, ettei putoa altaaseen, josta tiedettiin vain infolehtisen sanat, että se on ”syvä ja kylmä”. Jos jotain muuta kautta ois luolasta päässyt ulos, niin en kyllä ois ehkä uskaltanut ylittämistä yrittää, mutta selvittiin hengissä. Seuraavassa hostellissa saatiin sitten tietää, että receptionin tädin mies oli juuri vähän aikaa sitten pelastanut luolasta ihmisiä, kun sinne oli tullut äkkitulva ja ilmaa oli ollut paikotellen vain 5 senttiä katosta. Illan kiiltomatoretki, noh, tuntui vähän turhalta tän jälkeen.

Tässä Maija luolailemassa:

Queenstownissa, joka tunnetaan Uuden-Seelannin extremepääkaupunkina, kävimme raftingissa Shotover riverissä ja Timo kävi testaamassa maailman suurimman keinun –kaksi kertaa. Kyseessä siis 109 metristä oleva hyppy, joka on kuulemma hurjempi kuin benji. Huh.

Raftingin jälkeen:

Ja tuolta Timo hyppäs:

Pictonissa koimme yhden matkan kohokohdista, kun osallistuimme sukelluskurssille. Ensimmäisen päivän vietimme uima-altaassa taitoja harjoitellen: mitä tehdä, jos maskiin menee vettä? Mitä tehdä, jos regulaattori putoaa suusta? Mitä tehdä, jos ilma loppuu? Mitä tehdä, jos pudottaa 150-senttisen Maijan 150-senttiseen uima-altaaseen painovyö päällä? Ohjaaja ei ollu miettiny ihan loppuun asti tuota varusteiden uima-altaassa päälle pukemista… Toisena päivänä päästiin jo mereen, mikä oli aika hurjaa, mitä ei vähentänyt pinnalla 12 asteinen vesi ja kolmantena toiseen paikkaan hylylle, mikä oli näkyvyydeltään jo paljon parempi. Tosin sinne kamojen kanssa pientä jyrkkää polkua 100 metriä kapuaminen ei ollu aurinkoisena päivänä ihan herkkua. Tulipahan kuntoiltua.

Maija pulikoimassa ekaa kertaa:

Matkasta ei puuttunut myöskään maisemia.

Etelä-Saaren ainoa aikuisen kokoinen kaupunki on Christchurch, jossa vietimme yhden yön, joten luontoa ehdimme nähdä senkin edestä, mikä kyllä Uuteen-Seelantiin matkustettaessa on se juttu. Kaikki varmasti tietävät Uuden-Seelannin lampaat, joita on n. 40 miljoonaa (vrt 4 miljoonaa ihmistä), mutta sen lisäksi on NIIIIN paljon muuta. Mainitsinkin jo nuo Clifdenin luolat ja Te Anaun kiiltomadot, joita on kyllä ympäri maata muuallakin. Ehdottomasti upein paikka oli kuitenkin matka Milford Soundsiin sekä paikka itse. Meistä kummatkaan eivät olleet nähneet sademetsiä koskaan ennen ja ne olivat kyllä henkeä salpaavan upeita (ja sateisia). Samoin kuin toisenlaiset kuolleemmat metsät, jotka olivat ihan kuin satukirjojen kummitusmetsistä. Milfordissa olevat vuoret olivat paljon jylhempiä kuin Alpit, koska ovat vielä paljon nuorempia ja rosoisempia. Nousevat suoraan merestä pariin tuhanteen metriin. Ne saivat jopa paikalliset vesiputoukset näyttämään pieniltä, siis ne, joista toiseksi suurin on kolme kertaa korkeampi kuin Niagara Falls (tosin ei yhtä leveä tietenkään). Etelä-Saarella on myös jäätiköitä, joita emme tosin pitkän ajomatkan ja huonon sään takia nähneet. Lännestä Itään matkalla oli kuin seinä, joka jakoi lännen sateet ja sademetsät ja idän savannin näköisen aavikon ja auringonpaisteen. Tämän lisäksi etelässä on valtavasti lampaita: lampaita vuorilla, lampaita pellolla, lampaita teillä, lampaita talojen pihoilla… Viinitarhoja näimme myös. Ja tietenkin on meri, järvet ja joet.

Timpula matkalla Te Anauhun:

Milford sounds-vuono:

Fantail-niminen vesiputous sademetsässä matkalla Franz Josefin jäätikölle

Eläimiä onnistuimme etelässä näkemään lampaiden lisäksi delfiinin, pinguja, hylkeitä ja Kea-papukaijoja. Kutsuimme niitä ääliö-papukaijoiksi, koska ne oli oikeita riiviöitä. Tulivat kerjäämään ruokaa ja yrittivät esittää söpöä, mutta terrorisoivat autoja ja repivät meiltäkin pari metriä pitkän mustan muoviosan auton katolta… Valaat missasimme epäsuotuisan sään vuoksi, pitänee matkata uudestaan. Niin ja näimmehän tietysti kaloja, meritähtiä, merisiilejä ja muuta meressä viihtyvä Milfordin merenalaisessa tutkimuskeskuksessa sekä sukeltaessa.

Ilq ääliöpapukaija terrorisoimassa meidän uskollista menopeliä:

Hylje Kaikourassa. Siellä oli niitä ainakin miljardi:

Yhden luonnon voimista koimme Queenstownissa, kun heräsimme sängyn heilumiseen. Itse olin juuri alkamassa nähdä unta olevani veneessä, kun Timo herätti ja havahduin, että kyseessä on maanjäristys. Vähän ajan päästä, kun Timo oli tarkistamassa, ettei auto, jonka varashälytin oli mennyt päälle maanjäristyksestä ollut meidän, tuli ensimmäinen jälkijäristys, joka oli ensimmäistä hieman hennompi. Aamulla meille selvisi, että kyseessä oli 6,7 richterin maanjäristys, jonka keskus oli alle 100km päässä Milfordin lähellä. Melkosta. Suurin jälkijäristys oli 6,5 richteriä ja niitäkin oli yli 9. Vaikka seudulla on ilmeisesti maanjäristyksiä koko ajan, yleensä ne on niin pieniä, ettei niitä huomaa. Näin iso oli viimeksi melkein 10 vuotta sitten. Cool.
Onneksi oltiin ehditty jo käydä Milfordsissa, sillä tie oli sortunut. Noh, uutisissa todettiin, ettei tämä oikeastaan muuttanut mitään, sillä tie olisi joka tapauksessa suljettu lumimyrskyn takia...

Pictonista matkamme jatkui laivalla Wellingtoniin, jossa Timon isä, äiti ja sisko olivat vastassa.

Matkakuumetta

Arvatkaa onko helppo keskittyä töihin, kun tietää, että huomenillalla on lentokoneessa matkalla kohti Uutta-Seelantia? Aivan oikein, ei ole! Jo eilen oli vaikeeta, johtuen varmaan siitä, että siivoiltiin kämppää ja pakkailtiin jo sunnuntaina ja siitä pakkailusta tuli ihan lähtöfiiwis.

Eilen käytiin myös retkeilykaupoissa ostelemasssa puuttuvia kamoja, mä oon jo pitkään tarttenu vuoretonta saden pitävää takkia. Ostinkin Partioaitan hotshopista Northfacen goretextakin puoleen hintaan. Samalla löytyi extrana matkalle goretex-lenkkarit alennuksesta, niin ei jalat kastu, jos rämmitään luonnossa. Ja goretex-vaelluskengät löysin alle kolmenkympin! Niitä en ota mukaan, mutta jo Sveitsissä mietin, että sellaset ois hyvä olla ja nyt löyty superhalvalla. Jee. Niitä voi käyttää räntäkelillä talvikenkinäki, ni ei kastu. Ostin toisesta kaupasta myös itelleni vedenpitävät housut sateen varalle ja Timo itelleen vapaa-ajan housut. Niin, ja käytettiin Pascalin lahjoittama Suomalaisen lahjakortti matkalukemiseen. Merci.

Tuo matkalukeminen tulee varmaan tarpeeseen, sillä lähetään ke-iltana ja ollaan perillä la-iltana paikallista aikaa. Huh. 5 lentoa yhteensä. Hki-Heathrow-Hong Kong-Auckland-Christchurch-Invercargill. Onneks takastulomatkalla lennot alkaa tosta kohdasta Auckland eikä tartte noita sisäsiä kokea uudestaan.

Mutta se on soronoo! Nähdään kuukauden päästä :)

Kirjoittelen matkakuulumisia tänne joko matkan päältä tai viimestään matkan jälkeen.

Äksöniä Espoossa

Eilen tapahtui jotain kummallista. Tai en tiedä, onko kummallinen se paras sana tätä kuvaamaan, mutta jotain tavallisuudesta poikkeavaa kuitenkin. Nimittäin Timon tullessa eilen kotiin tämä kertoi, että "ulkona on kolme kaapin kokosta miestä tutkimassa autoa ja omistajan ajokorttia taskulampuilla". Menin parvekkeelle katsomaan ja totta tosiaan, siellä oli kaksi autoa ovet aukinaisina ja kaksi miestä teki toisille perusteellista ruumiintarkastusta, siis todella perusteellista, kolmannen tutkiessa taskulampulla autoa. Yhessä vaiheessa yksi tutkijoista heitti maahan jonkun ison metalliesineen ja jatko taskujen läpikäymistä. Ilmeisesti siis siviilipukuisia poliiseja, en tiedä huumeitako etsivät vai mitä, vaikuttaisi todennäköisimmältä. Lopulta miehet pistettiin käsirautoihin ja takana olevan auton takapenkille ja autot ajo pois.

Oon yrittäny kattoa netistä, että lukisko uutisissa, mistä oli kyse, mutta ainakaan vielä ei oo löytyny. Että kertokaa, jos sattuu eteen :)

Melkosta dramatiikkaa rauhallisessa Espoon lähiössä.

3+1

Kävin äsken Sokoksen 3+1 päivillä ja ostin 3+1 tavaraa: lentokonelaukun, kengät, käsilaukun ja nahkasuoja-ainetta. Lähdin ihan tarkoituksella lentolaukkua ostamaan, koska oon miettiny, että sellasta tulee melko todennäkösesti tulevaisuudessa työmatkoilla tarvittua ja aatellu, että sellasen vois ostaa. Ja nyt näin mainoksen, että Sokoksella on Samsoniten sellainen tarjouksessa, niin pakkohan se oli hankkia, kun siitä voi olla melko varma, että on laadukas. Eikä muuten oo raaskinu Samsonitea kyllä harkita. Ihan hyvä tuurikin kävi, koska olin aikonu mennä sinne jo aamusta ennen töitä, mutta vasta metrossa Metro-lehden kannen mainoksesta muistin, että ne oli tänään. Menin sitten töiden jälkeen kattomaan ja siellä oli kuin olikin niitä jälellä. Sen jälkeen menin sovittelemaan käsilaukkuja ja sillä aikaa ne meni -hähää. Kerranki en ollu minä, joka jäi ilman.

Vaikka kaikki noista tavaroista oli sellasia, mitä oon tarvinnukin, niin ei kyllä ollu kivaa. Aivan kamala tungos ja kuumuus! *puistatus* En ois kyllä sinne mennykään ellen ois tuota tiettyä menny hakemaan. Noh, sainpahan itelleni työkengät, kun nyt oon käyttäny vaan saappaita. Ja sainpahan itelleni käsilaukun töihin, kun nyt oon käyttäny sellasta ei-kovin-hienostunutta kankaista, joka ei oikeen työvaatetustyyliin sovi. En voi käsittää kuinka vaikeeta voi olla löytää käsilaukku näillä kriteereillä: a) on sen näkönen, että sitä voi käyttää töissä b) siihen mahtuu A4 c) sen saa olan yli (oon hartiavaivainen). Huh. Noh, tääkin on vähän siinä ja siinä, että saako sen olan yli, mutta saa kelvata.

Tämän seikkailun lisäksi ei elämässä paljoakaan uutta:
1. Gradu stressaa. Sain pomon vihdoin eilen olemaan samaa mieltä mun kanssa, että aihe on liian laaja ja perjantaina koitetaan rajata sitä. Ongelma: pidän huomenna koululla esitelmän mun tutkimussuunnitelmasta. Kyllä tää tästä, hoen itselleni edelleen
2. Viikonloppusin riittää edelleen tekemistä. Viime perjantaina oltiin Ison-Timon (Timon setä) 50-vee juhlissa, josta jatkoin meijän hallituksen rapujuhliin ha lauantaina olin Nesun 20/60-sitsissä. Oli kyllä hauskaa! Mutta onneks tästä viikonlopusta tulee varmaan rauhallisempi. Pitää ainaki siivoilla, kirjottaa vaihtoraporttia ja pakata, koska:
3. Uusi-Seelanti viikon päästä! Aivan uskomatonta.

Sitä odotellessa

Päivitystä

Pahoittelut for neglegting my blog. On vaan ollu ihan älyttömästi kaikkea. Viime viikonloppu oli ihan huippu, kun perjantaina oli Lauran tuparit, lauantaina Lissun valmistujaiset ja Kimmon ja Katrin häät ja sunnuntaina vielä Juuson konfis. Huh huh... Nyt kyllä huomaa olotilasta.

Miten kaikki kasaantuukin tällä tavalla?

Noh, ihan mukavaa vaan, että tekemistä riittää, vaikka kyllä niitä vapaapäiviäkin osaa arvostaa. Lauantaina esim, kun ei ollu mitään ennen iltaa, niin oli kyllä aivan ihana olla vaan. Meni kyllä aika nopeesti, kun nukuin univelkoja pois puoleen päivään asti. Enkä siis ollut edes myöhään Lauralla. Seuraavaa vapaapäivää odotellessa :)

Viimeinen viikko syyskuuta menossa. Melkosta. Se tarkottaa, että tän viikon jälkeen kuudesosa graduntekoajasta ohi. Apua! Noh, on mulla tekstiäkin jo, mutta tuo teoriaosuus on se helppo, kun voi vaan referoida lähteitä. Eikä tuokaan teksti vielä täydellistä ole. Läheskään. Mutta kyllä se siitä...

Nyt kuitenkin alkaa huomaamaan, että matka lähestyy, whuppii! Meinas jo tulla kiire kv-ajokortin hankkimisessa, mutta onneks tänään sain sen postiin. Timo kun vielä muistais :)

Tässä miun rakkaita koulukavereita päivän piristykseksi. Kuva Villen läksiäisjatkoilta:

Peruutusturva

Mietittiin Timon kanssa, että otetaanko lentolipuille Uuden Seelannin pohjoissaarelta eteläsaarelle peruutusturva. Turva ois kattanu muun muassa seuraavat tapaukset:
-Olet matkustamassa häihin ja viikkoa ennen matkaa häät perutaan.
-Tulee sähkökatkos, etkä herää herätyskelloon.

Ei otettu.

2 tuntia töitä. Sitten vaaaaaanhojen kavereiden kanssa kahville. Eli siis sellaisten, jotka oon tuntenu ala-asteelta. Kiva!

Tulin tänään töihin tekemään töitä sen takia, että saisin täältä informaatiota gradua varten, mutta sitten onkin pitäny hoitaa kesätöihin liittyviä asioita pelkästään. Annoying. Noh, enää puuttuu muutamia juttuja, josko tällä viikolla sais hoidettua. Miksen oo saanu hoidettua kaikkia asioita ajoissa? Möh.

Enää ei ole kesää jäljellä

Ohhoh, nyt on sitte kesä ja kesätyöt ohi. Samaan aikaan loppuivat, kun perjantai sattui olemaan elokuun vika päivä. Ihan hyvä fiiwis päästä uusien haasteiden pariin. Sopivasti osui Timon serkun, Karon, valmistujaiset perjantaille, niin pääsi vähän juhlistamaanki. Wavestä jatkettiin KY-porukan luokse LUX:iin, mistä näky mahtavasti ilotulituksen SM-kisat terassilta. Kerranki. Ei ne vaan silloin teinivuosina kaivarissa...

Ihan mukava tällainen perusviikonloppu pitkästä aikaa. Eilen oltiin JP:llä telkkari-iltaa viettämässä, tänää ollaan siivoiltu, tehty vähän matkavalmisteluita, katottu telkkaa ja niin ees päin. Nyt vois lukea vähän Harry Potteria ennen nukkumaanmenoa.

Huomenna sitten kirjastoon ettimään matskuja gradua varten. Melkosta. Tuli tosin pieni mutka matkaan, kun en oo saanu vielä firmalta virallista hyväksyntää, että saan tehä gradun niille. Mutta peukut pystyyn, että se tulee huomenna.

Onneks muutakin kuin gradua tiedossa. Niin ja lounasseuraa otetaan mieluusti vastaan arkisin nyt, kun koulullakin tulen pyörimään :)

Viimeistä viedään

Viimeinen viikko töitä menossa ja syksy tulossa. Siltä ilma ainakin tällä hetkellä näyttääki: märkää ja harmaata. Aamulla paisto aurinko, mutta oli ihan vilposta. Työpaikan pikkujoulupäiväkin julkistettiin jo intrassa. Mutta asia kerrallaan. Ensin tämä viikko kunnialla loppuun ja sitten gradun kimppuun samassa lafkassa. Eli ei tässä lomailuun oo aikaa, ei ennen lokakuun kymmenettä. Mutta on se silti ihan mukavaa, että pääsee tekemään jotain uutta, olkoonkin se sitten vaikka gradu. Mutta sen jälkeen se on ohi ja sitä paitsi aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikkakin vaativalta. Epäsuoriin (ei-valmistukseen liittyviin) ostoihin minä siis jollain tavalla ilmeisesti perehdyn. Mutta siitä sitten lisää ens viikolla, kun aihe on selvillä ja sen kimppuun pitäis täysillä hyökätä.

Muuten töissä on ollu melko lepposta, kun odottelen, että saan yksiä tietoja selville ja sitä ei oikeen voi nopeuttaa.

Oltiin muuten taas mökillä viikonloppuna. Tällä kertaa Timokin oli siellä, kun pitkästä aikaa kummallakin oli vapaa viikonloppu. Pitää nauttia viimesistä kesän rippeistä! Oli siis lepposta, ainoona miinuksena, että poltin takapuoleni, ku huitasin sen kiukaaseen, yhen sortin tampio. Nyt se on vähän rikki. Mutta muuten oikein mukavaa ja lepposta ja mökkikivaa. Syötiin hyvin ja seurusteltiin ja saunottiin ja veneiltiin ja leikittiin Bobin kanssa ja niin ees päin. :) Täytyis käydä mökillä useemminki.

Voi olla, että osittain toistelen samoja asioita blogissa uudelleen, mutta sellasta se elämä on. Ajatukset ei välttämättä vaihdu ihan yhtä nopeasti kuin haluais taas uudelleen päivittää.

Niin ne vuodet vierähtää

Ja Maija on jo 23-vuotias. Piti esittelytekstiäkin sen vuoksi muuttaa. Oon kuullu kolme versiota stoorista. Naiset on parhaimmillaan:
a) 17-vuotiaina
b) 1000 viikkoisina (19 ja risat)
c) 23-vuotiaina.

Valitsen vaihtoehdon c. Tästä ei keskustella, ainakaan ennen ens vuotta.

Perjantain työpäivä oli ja meni, harvinaisen rankka, ku oli 3 palaveria, mutta selvisin kuitenkin. Aika meni sikskin vähän hitaasti, ku ootin vaan iltaa. Ja kivastihan nuo pippalot menikin :) Kuvia ei nyt oo taaskaan tarjolla, samasta syystä kuin viimeksikään. Kahtellaan sitten myöhemmin, facebookista voi kurkata alkumakua ketkä siellä on. Teemahan oli siis IHQ ja Jogella oli päällä ihq vaaleanpunainen mekko ja mulla ihq Milanosta ostettu punanen hame paksulla valkosella vyölä höystettynä. Tarjolla oli ihqua purtavaa ja ihqua vaaleanpunaista boolia. Lautasliinat oli myös ihqut valko-pinkit ja saatiin lahjaks mm. ihqut vaaleanpunaiset puutarhaflamingot ja ihqua mansikkaboolia. Jogella oli kaiken huippuna Koreasta saamansa Hello Kitty-käsituuletin. Ja paljon oli myös ihqua porukkaa paikalla :D

Lauantaiaamuna isä sai kuin saikin houkuteltua mut mökille, mikä oli ihan hyvä veto, vaikka väskäskin. Käytiin Tammisaaressa kiertelemässä kauppakatua, nukuin päikkärit, luin Villijoutsenet-kirjaa (on muuten ollu ainaki toistaseks hyvä kirja, suosittelen), leikin Bobin kanssa, kävin saunassa ja uimassa, illalla tuli porukoiden tuttavapariskunta 5-vuotiaan poikansa kanssa käymään ja grillailtiin ja saunottiin uudestaan. Tän jälkeen perjantai paino sen verta päälle, että nukahdin yläkerran sängylle, vaikka tarkotus oli vielä lukea. Paljon oli kyllä mukavampi ja rentouttavampi päivä kuin olis ollut, jos oisin kotiin jääny.

Tänään nukuttiin rauhassa semi pitkään, syötiin aamupalaa ja muut kävi veneilemässä. Lähettii kuitenki semiaikasteen pois, ku porukat halus käydä kelluvassa venenäyttelyssä ja mä vahdin täällä Bobia ja siivoilin. Miettikää, sain kuin sainkin siivottua! En täydellisesti, mutta niin, että sain imuroitua lattian. Mikä on melkoinen ihme ottaen huomioon, miltä tää vielä äsken näytti... Mitäköhän kaikkea Bobi tuolta lattialta suuhunsa sai.

Huomenna alkaaki sitte tokavika viikko töitä. Ja on vielä palkkapäivä, great! Täytyis kysellä graduaiheen perään, saas nähä... Ois kyllä melkonen helpotus saada se tuolta töistä, niin ei tarttis sitä enä miettiä.

Piiri pieni pyörii

Pieni on maailma. Se on tullut taas facebookia selatessa todettua. Ihan hassua, että jotkut tutut tuntevat toisensa, vaikka sitä ei ole ikinä tullut aatelleeksi. Esimerkiksi, että yliopistokaveri tuntee lukiokaverin kihlatun. Tai että joku Suomesta tuntee henkilön, johon oon tutustunu Sveitsissä. Jne. Ehkä se on oikeesti itsestäänselvää. Jos jonkun tutkimuksen mukaan kaikki maailman ihmiset tuntee toisensa korkeintaan viiden välikäden kautta.
Tän lisäks ihan irl tänään huvitti, kun törmäsin työpaikan henkilöstöjohtajaan, joka sano, että oli ollut 50-vuotisjuhlilla ja oli selvinny, että seurustelen sen hyvän kaveripariskunnan siskon pojan kanssa. Eli siis Timon täti ja sen mies on meijän henkilöstöpäällikön tuttuja. :)

Oon ollu laiska kirjottamaan viime aikoina. Pahoittelut. En oikeen edes tiedä miksi. Ehkä sen takia, että Timo ei oikeen tykkää, kun vietän niin paljon aikaa iltasin koneella. Ehkä myös sen takia, että töiden jälkeen haluis vähän vältellä koneella olemista. Ehkä myös sen takia, ettei ole ollut hirveesti mitään asiaa. En tiedä. KUJ-mökillä juuri puhuttiin, että sellasten ihmisten blogeja on yleensä tylsä lukea, jotka kirjottaa vaan, mitä ne on tehny, (pois lukien parhaat kaverit, joitten elämä oikeesti kiinnostaa) koska yleensä ihmisille ei tapahdu mitään hirveen mielenkiintosta. Noh, tää on just sellanen. Kirjotan kuitenkin sillä tavalla a) sen takia, etten osaa muuta b) sen takia, että kirjotan tätä enemmän itteäni kuin muita varten ja itestä on kiva muistella, mitä oon missäkin tilanteessa ajatellu ja lukea tekstiä rivien välistä. Enhän toki kirjota tänne kaikkea, mutta ite osaan tulkita tekstiäni ja tiedän, mitä oon oikeesti missäkin tilanteessa tarkottanu. Noh, ehkäpä tästä silti jollekin on iloa :)

Eli jatketaan samaan vanhaan malliin. Hih. Viime viikolla oli KUJ-mökki, kaverimökeistä viimeinen tälle kesälle. Tällä kertaa lauantaille sattui jopa aivan mahtava sää, huippua! Kuvia ei vielä ilmesty, koska kirjottelen tätä Timon koneelle, jolle ei oo vielä kuvienlatausohjelmaa asennettu. Noh, säästynpähän valituksilta, että "ei tota kuvaa ois saanu julkasta".

Töitä on jäljellä tän viikon jälkeen 2 viikkoa. Uskomatonta. Oon ollu tuolla siis 7. Se tarkottaa, että kesä on kohta ohitse. Hyvä ja huono. Haluisin kaikkea samaan aikaan. Rakastan kesää ja aurinkoa ja lämpöä ja valoa ja iloisia ihmisiä, mutta toisaalta syksyltäkin odotan paljon. Jopa gradun alottamista, vaikka tiedän, että sen kirjottaminen tulee olemaan yhtä tuskaa. Mutta lisäks tapahtuu kaikkea muuta KYH06:n rapujuhlista Katrin ja Kimmon häihin. Kaikista eniten odotan sitä, kun Martin ja Pascal tulee Suomeen ja sokerina pohjalla, totta kai: Uuden Seelannin matkaa! Jihuu! Timolla on ollu enemmän aikaa suunnitella sitä ja etelä-saaren kierros alkaa olla jo valmis. Mennään mm. sukelluskurssille, hylje/valas-bongausreissulle, kiiltomatoluolaan, koskenlaskuun jnejne... Ootan ihan simona!

Saatiin muuten synttäribileiden teema päätettyä: IHQ! :D Huomenna olen siis parhaassa iässäni ja täytän 23. Hui. Vanha olo. Tervetuloa pippaloihin, osoitteen saa puhelimitse, maililla tai facebookista. Niistä tulee best eva. Varmasti.

Mökkeilyä osa 2

Palasin juuri Lissun mökiltä, jossa oltiin sekalaisella kauppisporukalla. Sellasella, millä hengattiin melko tiiviisti ennen hallitusaikoja. Ja oli kyllä kivaa! Säätkin suosi vihdoin tänä kesänä ja saatiin otettua arskaa. Tuntuu jopa, että oon melkeen palanu tänään. Noh, tuskin ainakaan kovin pahasti.

Tältä siellä näytti:







Et voi väittää, etteikö näytä mukavalta oleilulta... Ja oli kyllä.

Kesäviikonloput menee vaan aivan liian nopeesti. Nyt on taas sunnuntai-ilta ja huomenna töitä. Ja koko kesäkin menee nopeesti, ku oon ollu jo 5 viikkoa töissä ja enää 4 jäljellä. Ai kamala. Sinänsä kiva, mutta sitten syksyllä on taas vaan pimeetä ja kylmää. Hrr. Onneks siihen on vielä aikaa. Ens viikonloppuna KUJ-möksä ja nyt just suunnitellaan mun ja Jogen synttäreitä. Onko hyviä bileteemaideoita? Elokuvat? Saattokoti? Tilli?

Kesäilyä

Viikoista ei oo oikein mitään sanottavaa, töissä jatkuvat entiseen tapaan... Töissä on ihan mukavaa ollut, mutta kirjotettavaa ei oikein oo. Tällä viikolla osa palas takasin ja en siis oo enää yksin meijän osastolla. Mm. molemmat muut meijän avokonttorista palas takasin lomilta. Yksin oli mukavan rauhallista, mutta on tuokin mukavaa, että voi jubailla ja syödä yhessä ja nyt oon saanu Akselilta kyytejäkin, ku asuu tossa vieressä. Kilttiä.

Viikonloppuina onkin sitten enemmän ohjelmaa. Viime sellainen meni meidän mökillä Tammisaaressa hallituskavereitten kanssa.

Juotiin ja laulettiin:

Ajeltiin Batmaxilla:

Pelattiin mölkkyä:

Oltiin vesi-ilmissotaa:

Syötiin hyvin:

Ja kaikkea muuta, mitä mökiltä voi kuvitella :) Oli tosi mukavaa ja rentouttavaa nähdä porukkaa pitkästä aikaa niin, että ehtii kunnolla oleilemaan. Jaksaa taas seuraavaan viikonloppuun... Vaikka väsyttääkin :)

Radikaalia

Tein radikaalin ratkasun ja päätin jäädä viikonlopuksi omaan kotiin Espooseen. Noh, eipä vaihtoehtoja hirveesti ollu tarjollakaan, vanhempien luokse meinasin lähteä firman mökille Gulkronaan. Mirkalta myös kysyin, että oisko Jyväskylässä, mutta oli menossa Tampereelle ja Eevikselle tiesin olevan tulossa vieraita. Joten päätin, että koska seuraavat kolme viikonloppua oon eri mökeillä humputtelemassa, jään kotiin. Tämä siksi, että työ väsyttää aika lailla ja välillä tekee hyvää nukkua tarpeeks ja olla tekemättä mitään.

Ilmeisesti tää oli hyvä ratkasu, koska eilen illalla nukahdin klo 6 sängylle ja kun heräsin klo 7, niin oli ihan hillitön päänsärky. Otin Ibusalin, joka tosin tuli hetken päästä ulos, kuten aina, kun mulle tulee tollanen päänsärkykohtaus, nukahdin uudestaan ja heräsin seuraavan kerran aamulla 7.30. Oli vielä vähän pää kipeä, joten pysyin vielä klo 11 asti sängyssä. Eipähän voi kukaan väittää, etten ois nukkunu tarpeeks. Outoa kyllä, koska en oo ollu koko viime viikolla missään ja menny joka ilta viimestää 11 jälkeen nukkumaan. Kai se työ sitte vaa väsyttää niin paljon tai jotain...

Eilen ehin kuitenkin aamulla katella Frendejä ja Housea kotona ja keräillä tavaroita lattialta. Kävin myös Ompussa vähän kiertelemässä, kun aattelin, ettei varmaankaan oo hyvä pysytellä koko päivää sisällä :) Tänää kävin moikkaamassa Lauraa ja oli oikein mukavaa, ihana nähdä, ku ei oltu nähty sen jälkeen, ku palasin takas. Otettiin terdellä vaan kokikset ja silti pyydettiin paperit näytille :D Maistoin myös eka kertaa Vanhan ajan Salmiakki-tuuttia, nam.

Ja nyt oon saanu siivottua! Ihanaa. Kun eilen keräs tavarat, ni nyt oli helppo tiskata astiat, joita ei saa pesukoneeseen, pwestä tasot, imuroida, pestä tahrat lattiasta ja pestä vessa. Vielä ois kyllä pölyjen pyyhkimistä ja ikkunanpesua jäljellä, mutta nyt jo näyttää paljon paremmalta :) Löysin myös eilen hukassa olleet äitin auton avaimet lattialta, mun makuupussin kenkäkaapista ja sain raahattua hillittömän kaman vaatteita kellarista tänne ja samalla vietyä sinne talvivaatteita ja muuta sälää. Eikä tuo siivoominen ollu ees niin kamalaa, tulee hyvä mieli, kun saa jotain aikaseks.

Nyt voi hyvillä mielin olla seuraavat viikonloput pois.

Seikkailun makua

Timo tuli viikko sitten lauantaina kotiin. Oikeestaan aikaisin aamulla sunnuntaina, kun kone oli melkosesti myöhässä. Oisin menny vastaan, mutta kone tuliki vasta kolmelta puol kahen sijaan, ni päätin, että parempi nukkua. Yllätty Timo silti, kun olinki kotona odottamassa enkä mökillä :) Käytiin sunnuntaina avoautolla huristelemassa ja meijän lähirannalla jätskillä. Tuonne on täältä vaan pari kilsaa, ihan mukavaa. Tältä se näyttää:


Mutta se kotimaisemista tällä kertaa. Tarkotuksena kun oli kertoa meijän viime viikonlopun purjehdusreissusta, jolla lisättiin seikkailun makua Timon ikivanhaan kuksaan, jota ei tietenkään saa seikkailujen välissä pestä.


Timo tuli siis hakemaan mut äitin autolla töistä perjantaina ja ajettiin kohti Jämsää. Ei koko aikaa ilman kattoa tällä kertaa, kun vähän alko ripottelemaan. Harmi. Poikettiin kuitenki ostamassa lakua, puffet-jädet ja Timon perheen uutta varsaa, Esteriä, kattomassa. Yöksi mentiin Timon mökille, jossa Timon isä, Jukka, oli tehny kalastamastaan 4,5 kilosesta kuhasta ruokaa. Nam. Yllättävän hyvää oli :)

Tuossa Timon mökki:


Ja tässä kuva Timon mökin pihalta. Kuvassa oleva rakennus siis sauna:


Lauantaina nukuttiin ensin univelkoja pois, minkä jälkeen katottiin ulos ja edelleen satoi. Meinattiin jo luovuttaa, mutta sitten sade loppukin jonkin ajan päästä ja päästiinkin lähtöpuuhiin. Pakkailtiin kamat ja... eiköhän sade alkanu uudestaan, kun oltiin veneessä parin tunnin päästä. Noh, tässä vaiheessa ei voinu enää luovuttaa. Ja mutki pakotettiin kannelle ohjaamaan, kun Timo vaihto lämpimämpiä ja sateenpitvämpiä vaatteita päälle. Näytän iloiselta:


Ja tänne kolmen tunnin purjehduksella päädyttiin. Jämsän pursiseuran majalle. Mukava saari grillikatoksineen ja saunoineen. Ja ilmainen. Illalla jopa arskakin pilkahti:


Tässä vielä kuva meijän pikkusesta h-veneestä. Viuhu on sen nimi. Alkuperänenn nimi 70-luvulla oli Viuhahtaja, mutta jostain syystä se on vaihdettu...

Käytiin ensin saunassa kuivattelemassa ja lämmittelemässä ja järvessä uimassa ja sen jälkeen grillailtiin graavattua lohta isot slicet sinappisen kastikkeen, ruisleivän ja salaatin kanssa. Nam. Timo kokkasi (ylläriylläri):


Tällaset annokset Timo meille taiko:

Tässä vielä pari maisemakuvaa:



Kaunista. Ainaki mun mielestä.


Rentouttava matka. Juteltiin muitten veneilijöitten kanssa, nukuttiin veneessä ja aamulla Timo teki trangialla aamiaista:

Ja jos ei joku arvannu, ni Timo kapteenoi, myös kotiin:

Sellainen seikkailu tänä viikonloppuna. Mulle tarpeeks. Harmi, ettei aurinko enempää paistanu, mutta kaikkea ei voi saada. Mukava viikonloppu kuitenkin :)

Mökillä

Olipas kiva olla mökillä pitkästä aikaa! Isä otti mut kyytiin töistä ja ajeltiin Kauniaisten kautta Tammisaareen. Illalla väsytti melkosesti työviikko, mutta rentouduin, luin vähän kirjaa, juttelin, kattelin telkkua ja totta kai kävin saunassa ja uimassa.

Tänään sitten kävin äitin ja isän kanssa rautakaupassa ostamassa meijän uuteen vessaan haka. Tai siis ulkohuussi on muutettu sisävessaksi ja isä on siitä kovin ylpeä. On se kyllä kieltämättä mukavampi. Ja saadaan kunnollista vettä, vaikka sisälle asti putket ei meekään. Mutta letkulla kaivon sijaan. Käytiin myös kattelemassa autoja, mutta pihalla vaan, kun autokaupat oli kiinni. Oishan sellanen mukava, kun vaan ois rahaa ylläpitää sitä. Täytyy miettiä. Käytiin myös veneilemässä isän, Villen ja Villen tyttöystvä Ghitan kanssa kattomassa sellasten pikkusten, mutta lujaa menevien veneitten maailman cupin osakilpailua. Ekaa kertaa tuolla Ghitan siis näin, kun oon niin kauan poissa ollu. Oikein nätti oli ja mukavalta vaikutti :) Melko vakavaakin se on: Ville on jo ollu Ghitan isoäitin kanssa syömässä. Ja eipä ne paljoa taida erillään olla nykyään. On se teinirakkaus ja ensirakkaus ihanaa :) Ja grillailtiin, nam! Eka pihvi sitten Suomesta lähdön jälkeen. Kunnon mökkeilyä siis, vaikka ilma ois parempikin voinu olla. Aurinko pilkahti välillä, mutta tänään sato esim kynnen kokosia jääpalasia taivaalta ja, kun kotiin piti ajaa, niin ukkosti.

Tässä pari kuvaa mökkirannasta, kun innostuin ottamaan. Ekassa näkyy meijän sauna:


Ja tässä näkyy isän "pojille" ostama lelu. Eka Suomessa. Batmax tais olla. Tai jotain sinne päin. Eli sellanen kahen istuttava vesiskootteria vähän isompi lelu stereoilla ja voi hurjastella. Meijän vähän isompi vene, Flow, on isän kanssa juuri ajelulla. Soutuveneen nimi on Follow ja Batmaxin Flee.


Bobi oli taas aivan mainio! Leikin sen kanssa vaikka kuinka. On se ihana. Tässä pari lisää mun siitä ottamia kuvia:




Harmi, mutta nyt oon taas kotona. Tulin jo tänään, kun Timon pitäisi yöllä kotiutua Barcelonasta. Tosin tein pienen jekun ja väitin sille, että jäin vielä mökille. Hihi. Pohdin vielä, että menisinkö lentokentälle vastaan, kun sain äitin auton lainaan, mutta voi olla, että meen nukkumaan. Muuten musta ei oo mitään seuraa huomenna varsinkin, kun pitäis kirjottaa essee Swissairista loppuun, kun mökillä vähän laiskotutti, enkä saanut paljoakaan tehtyä. Mutta toivottavasti se yllättyy, kun oonkin täällä eikä arvaa, että huijasin. Katotaan. Ihanan kuitenkin nähdä. Niitten koneen pitäis nousta ilmaan näillä minuuteilla. Nyt pääsee taas alottamaan normaalin elämän, kun kummatkin on jälleen Suomessa. Jännää, mutta mukavaa.