Tiedotus

Olen jälleen tehnyt uuden blogin. Tästä lähtien voitte lukea kirjoitelmiani osoitteesta http://maijansilmin.blogspot.com/

Syy vaihtoon on täysin tekninen.

edit: linkki korjattu

Huoletonta

Olen nyt kolmatta päivää mökillä Ekenäsissä, sain eilen luetuksi kirjan "Hyvät ihmiset" ja aloittelin eilen sellaista, kun "Kahden maailman välissä -Saddamin varjosta vapauteen". Jälkimmäisessä sanotaan näin: Suosikkikuvani heistä kahdesta on kihlajaisissa otettu mustavalkoinen kuva, jossa he nojaavat puutarhasäleikköön, etualalla on kuluneita rautakalusteita, isä näyttää hoikalta ja huolitellulta puvussa ja äiti on tumma kaunotar 60-luvun minihameessaan ja vahvassa meikissään. Mieleeni tulee sana, jolle en keksi arabiankielistä vastinetta, ja sydämeni melkein murtuu, kun ajattelen sitä. He olivat huolettomia.

Huoleton. Adjektiivi, joka kuvaa mökkielämää mitä parhaiten. Tähän asti täällä on ollu pilvistä ja viileähköä. Opetin äitin ja isän pelaamaan Wii fitiä, josta ne oikein innostui :) Veneiltiin Tammisaaren keskustaan Pappagallo-jäätelölle (lakritsi on edelleen parasta. Ostin sitä 0,9l pakkauksen kotiin, vaikka se makois 5,95, minkä verran maksaa sen lisäks ainoastaan Ben & Jerry's, jonka cookie dough on kyllä myös ihan slurpsis!) ja tottakai ollaan myös grillattu ja saunottu puusaunassa.

Eilen halusin välttämättä päästä Tammisaaren idylliseen keskustaan kiertelemään kauppoja ja sinne pääsinkin porukoiden golfin ajaksi. Kiersin kaikki kaupat ja löysin söpöt pyöreähkökärkiset kengät, jollaisia olin kaivannutkin (voi käyttää hameen ja housujen kanssa, kätevää) ja uusia olkaimettomia rintsikoita (mun mielestä edelleen näyttää hölmöltä, jos olkaimet näkyy topin alta, vaikka se nykyään onkin kai sallittua ja itelläkin tämä virhe aina ajoittain tapahtuu, laiska ja mukavuudenhaluinen kun olen). Pitkään harkitsin myös Benettonin kylpytakkia -50% alesta, mutta kun se ei vaan edelleenkään ole niin mukava kuin olen aiemmin luullut. Jatkan etsintää.

Kaupungilta kävelin mökille. Noh, olin tietenkin herkkukaupasta ostanut vielä Kissan päivät -teetä, jossa on L-teaniinia, joka poistaa stressiä, rentouttaa ja parantaa keskittymiskykyä, ainakin etiketin mukaan sekä namnam-salmiakkia. Ja kiinalaisessa kävin lounaalla, juuri ennen lounastarjouksen loppumista. Matka keskustasta Janne-kauppaan kesti 15-20 minuuttia. Siellä kulutin paaaaljon rahaa. Päätin ostaa itelleni mökki-survival kitin: meikkejä, pesuaineita ja sen sellaista, jotka jätän tänne. ja 3 jäätelöä. Matka Jannesta mökille Bobin tykä kesti 25 minuuttia. Ei mahoton matka kävellä.

Nyt tuli melko tarkkaa selostusta tekemisistä, mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: tärkeintä täällä on se, että on huoletonta. Ei tule työasiat paljoa mieleen ja voi vaan olla ja tehä, mitä huvittaa. Jos ei tee mieli saunoa, kukaan ei pakota, jos tekee mieli uida, voi uida. Ja niin edespäin.

Tänään aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja Forecan mukaan aurinko pysyy näkyvissä loppuviikon. Nyt siis bikinit päälle ja laiturille ottamaan aurinkoa. Ehkä veneilemään ja rantaravintolaan syömään, jos huvittaa. Huomenna saadaan ehkä vieraita.

Nautin loman ensimmäisestä viikosta täysin siemauksin.

Lomalainen :)

Oon niin kateellien ollut ihmisten facebook-statuksista: Mari is lomalainen :) Minna is lomalainen :) Anna is lomalainen :) MUTTA: Nyt se on vihdoin täällä, nimittäin kauan odotettu loma! Oon ihan, että happyhappyjoyjoy, onnessani :) Odottelen juuri Tessaa meille, jonka pitäisi tuoda mukanaan skumppaa ja mansikoita, mikä vois olla parempaa? Lähdetään sitten Redrumiin juhlistamaan lomia Ossin ja Ossin Oulu-kavereiden kanssa. Ah. 

Ja sen lisäks, että on loma, tästä tekee vielä paremmaksi se, että tämä on minun elämäni ensimmäinen palkallinen loma. Mahtava tunne. Voin maanantaina maata mökin laiturilla tai Hietsun rannassa tai ihan mitä vaan ja firma maksaa :P Eihän sitä tiedä, että onko tulevaisuudessa aina näin onnellinen tilanne, että on töitä ja lomaakin, mutta iloistenpa ainakin nyt kuin voin. Se on se ensipurasu ;)

Ja vielä toinen ilonaihe: Timo sai tänään sähköpostivastauksen saksanmaikalta, kun oli udellut tuloksien viivästymistä ja vastauksessa luki, että Timo pääs siitä tentistä läpi! Pyöreellä 40 pisteellä, mutta se on läpi!! Tämä tarkoittaa sitä, että 31.7. Timokaan ei ole enää ylioppilas vaan kauppatieteiden kandidaatti B.Sc (Econ.). Mahtavaa. Mun ei tarttekaan elättää opiskelijaa kuin 3 vuotta enää (tai Timon tuntien 4-5, mutta kuitenkin). Uuteen tutkintoon vaihtaminen ilman kandia ois tarkottanu paaaaaljon lisäkursseja. Jes. Nyt lunastusta toteuttamaan ja ravintolapöytää varaamaan :)

Mutta ensin sitä skumppaa...

Elämä hymyilee :) 

Matkustan ympäri maailmaa, RINKASSA leipää ja piimää vaan...

Mentiin tänään käymään Timon kanssa Helsingin North Face Storen loppuunmyynnissä ja ostettiin sieltä heräteostoksena Terra 40-rinkat. Minä naisten punaisen ja Timo miesten mustan. On kyllä hienot :)

Siinä mielessä tämä ei kyllä ollut heräteostos, että suunnittelin rinkan hankkimista jo pari-kolme vuotta sitten, kun pohdin reilille lähtöä. Ja uudestaan, kun pohdittiin hallituksen kanssa vaeltamaan lähtöä. Ja muutamaan muuhun otteeseen. Ei vaan oo sitten tullut hankittua. Osittain ehkä siks, että noi reissut ei oo toteutunu ;) Mutta nyt sellanen on olemassa, vihdoinkin. Ja koska en mikään aktiivinen vaeltaja oo, niin kestää varmaan loppuiän. Tuo 40-litranen on juuri hyvä reilille ja lyhyille reissuille, mitä me tehdään, tuskinpa mitään viikon vaelluksia tulee hirveesti harrastettua. Olen siis tyytyväinen. Ja loppuunmyynnistä, kun ostettiin, niin hintakaan ei päätä huimannut. Oon ollu varautunu maksamaan n. 200 euroa rinkasta ja nyt selvisin n. 70 eurolla, että ei paha.

Niitä vaellus- ja maailmankiertelyreissuja suunnittelemaan siis!

Wii!

Sain Timolta valmistujaislahjaksi Nintendo Wiin, wihii! Pienenä aina halusin Nintendon, mutta äiti ja isäeu suostunu ostamaan, koska "sillä ei voi tehdä mitään hyödyllistä" toisin kuin esimerkiksi PC:llä. Joten sain tyytyä Gameboyyn ja tietsikkapeleihin. Aina naapurin Antilla pelasin sitten Mariota ja serkkujen luona Mario 3:sta. Ja laivalla Mario Kartia. (Niin, ja kun itse olin jo n 18 enkä enää niin kiinnostunut pelaamisesta, äiti ja isä osti pikkuveljille PlayStation 2:n. Katkeraa.)

Mutta kuitenkin, nyt minulla sitten on se, mistä pienenä aina haaveilin: Nintendo. Ja on se kyllä aika paljon edistyneempi kuin se kasibittinen, pakko myöntää, vaikka se onkin se ainoa oikea. (Timo ei oikein tykänny, kun sanoin, että "oisit ostanu kasibittisen!", kun sen vois saada kirpparilta pikkasen halvemmalla). Mutta tässä  uudessa on siis kolmiulotteiset grafiikat ja liikkeentunnistin. Melkosta. Mukana tuli sellanen Sports-peli, missä ei painella namiskoja vaan pitää liikkua itse esim nyrkkeilypelissä pitää oikeesti lyödä käsillä ohjaimet kädessä.

Noh, tuo Sports nyt ei oikein ollu mun mieleen, joten maanantaina kävin kaupassa ostamassa Mario Kartin ja Mario Galaxyn ja Timo osti alesta Tony Hawk downhillin. Mario kart on se kunnon vanha Mario Kart kuin aikanaankin, erona se, että namiskojen sijaan pitää liikutella rattia. Ja lisäksi tietysti muutama uus rata ja auton lisäks voi ajaa prätkällä. Peli ehkä vähän menettänyt hohtoa siitä kun olin 10, mutta kivaa kuitenkin.

Mario Galaxy sen sihaan on ihan huippu. Pitkään mietin sen ja osittain 2-ulotteisen Paper Marion välillä, mutta lopulta päätin, että koitetaan nyt sitä Mario Galaxya, kun sitä on kerta Wiin parhaaksi peliksi kehuttu ja grafiikat kuulemma parhaat. Nyt ollaan innoissamme seikkailtu Marion kanssa ja päästy ekat galaksimaailmat läpi. Jes. 

Kavereilta sainkin sitten valmistujaislahjaksi Wii Fit:n. Timo sai kunnon naurut, kun sunnuntaina bileiden jälkeen harjottelin tasapainolaudalla hulahula-vanteen pyörittämistä -ilman oikeeta hulavannetta tietysti. Tiistaina sitten päätin tehdä kunnon treenit, Wii Fit kun han on siihen tarkoitettu. Kokeilin kaikkia lajeja pujottelusta punnerruksiin ja lopulta naapuri tuli ihmettelemään, että remontoidaanko, kun ilmeisesti vähän liian äänekkäästi treenasin steppiä :P

Loistovehje tuo Wii! :)

Puzzle

En oo tehny palapelejä moneen, moneen vuoteen. 15 vois olla suunnilleen oikea luku. Muistan, kun mulla joskus oli 1000-palainen palapeli, joka esitti maailman karttaa ja siinä oli kaiken maailman elukoita. Olin levittäny sen lattialla olevalle sängynpohjalle, mutta kärsivällisyys ei riittäny enkä ikinä saanut sitä valmiiksi. Lopulta siitä hukku joku palanenkin ja kyllästyin.

Viime kesänä kävin moikkaamassa Lauraa, joka oli juuri tekemässä palapeliä ja autoin siinä muutaman palan verran. Se oli kivaa. Ja ennen joulua kävin Satun luona, jonka seinällä oli hieno Viivi ja Wagner-palapeli tehtynä. Halusin itsekin. Vanhaan kämppään en kuitenkaan viitsinyt juuri ennen muuttoa palapeliä ostaa, koska se olis vaan ollu tiellä ja lopulta ollu pakko tuhota.

Viime viikonloppuna olin Stockalla ettimässä äitille synttärilahjaa ja päädyin leluosastolle (ihan loogista ;)) ja pelejä tutkiessani törmäsin myös palapeleihin. Päätin sitten toteuttaa teon ja ostaa itelleni Viivi ja Wagner-palapelin. Olin kattonu netistä, että Satunkin tekemä ”Pusu”-kuva oli kaikista hienoin, mutta kaupassa arvoin vielä pitkään sen ja sarjakuva-palapelin välillä. Sen sarjakuvan olemassaolosta en aiemmin tienny. Lopulta päädyin tuohon Pusu-kuvaan, koska sarjakuva ois ollu mustavalkonen ja päätin, että se vois olla liian haastava mun hermoille alottaa tämä harrastus.

Lauantaina sitten innoissani hyökkäsin haasteen kimppuun ja rakensin palapelin reunat. Ja pari muuta palaa, kunnes meillä alkoi kisastudio ja talo täyttyi kavereista. Suomijee! :)

Sunnuntaina jatkoin palapeliä herättyäni vihdoin puolenpäivän jälkeen (flunssassa täytyy levätä). Aika ihan hujahti ja yhtäkkiä kello oli kuus. Tein palapeliä siis varmaan viis tuntia eikä se hirveesti edenny. Sain kaikki helpoimmat kohdat tehtyä kuten Wagnerin silmät, Viivin paidan, Sydämen ja kaapin yläosan. Mutta vielä on noin 800 palaa varmaan jäljellä. Vihreetä ja punasta.
Saa nähdä tuleeko ikinä valmiiksi… Mutta hauska harrastus :)

70

Sain keskiviikkona tietää gradun arvosanan, joka oli juuri se toivomani -ei paras, mutta paras niistä, joihin koin olevan mahdollisuus ja, jota toivoin. Tän kehtaa sanoa kavereille ja voi olla iloinen ja tyytyväinen. Hienoa kerrassaan!

Aiemmassa tekstissähän valitin, kuinka ei yhtään tunnu juhlalliselta, niin keskiviikkona se hieno ja helpottunut fiilis vihdoin tuli. Päätettiin sitten, että se oli hyvä hetki juhlistaa Timon kandia, josta Timo sai saman arvosanan ja oli oikein tyytyväinen sekin, ja mun gradua. Avattiin siis pulle Möetiä ja pullo punaviiniä ja Timo oli tehny ekstranamnamruokaa. Meillä oli myös saunavuoro sopivasti tuolloin. Oli ihana raksutusilta :)

Tästä sitten kesään...